Aloin tänään miettimään.
Kuinka monella masennuslääkkeet oikeasti toimii?
OIKEASTI.
Todella moni suomalainenkin taitaa niitä syödä. Eikä ihme, koska lääkärit kirjoittavat niitä jopa näkemättä potilasta. Saako niistä oikeasti kukaan apua?
Sivuoireita niissä piisaa. Useissa on oireena masennuksen paheneminen jopa.
Ajatelkaa. Masennuslääke jonka yksi yleisimmistä oireista on masennuksen paheneminen.
Sivuoireita niissä piisaa. Useissa on oireena masennuksen paheneminen jopa.
Ajatelkaa. Masennuslääke jonka yksi yleisimmistä oireista on masennuksen paheneminen.
Ohimenevä vaihe väittävät. Onko?
Itse aikoinani olin niin rikki siinä vaiheessa kun lääkärillle menin että sillalta hyppääminen houkutti ja tuntui melkeinpä ainoalle vaihtoehdolle.
Itse aikoinani olin niin rikki siinä vaiheessa kun lääkärillle menin että sillalta hyppääminen houkutti ja tuntui melkeinpä ainoalle vaihtoehdolle.
Muistan edelleen sen tunteen kun tulin lääkäriltä. Turha käynti ja kynnys oli ollut järjettömän suuri ottaa se askel ja hakea apua. Itkin hysteerisenä sielä vastaanotolla.
Paskoin ja helvetin itsetuhoisin fiiliksin jouduin sieltä kuitenkin lähtemään kotiin.
Olin mielettömän sekaisin. Kävelin ympäri asuntoa ikäänkuin etsien pakokeinoa siitä helvetistä missä elin. Hysteerisenä ja sekavana soitin kriisikeskukseen. Sieltä vastasi joku nainen joka ei selvästi ottanut hysteeristä ääntäni kovinkaan vakavissaan. Sanoi että voisinhan vaikka tulla piipahtamaan sielä keskuksessa vaikka ensi viikolla jos haluaisin vaikka jutella silloin vielä jostain. Lyhyt puhelu loppupeleissä. Hyödytön. Kiitos vai kriisikeskus tyhjästä.
Paskoin ja helvetin itsetuhoisin fiiliksin jouduin sieltä kuitenkin lähtemään kotiin.
Olin mielettömän sekaisin. Kävelin ympäri asuntoa ikäänkuin etsien pakokeinoa siitä helvetistä missä elin. Hysteerisenä ja sekavana soitin kriisikeskukseen. Sieltä vastasi joku nainen joka ei selvästi ottanut hysteeristä ääntäni kovinkaan vakavissaan. Sanoi että voisinhan vaikka tulla piipahtamaan sielä keskuksessa vaikka ensi viikolla jos haluaisin vaikka jutella silloin vielä jostain. Lyhyt puhelu loppupeleissä. Hyödytön. Kiitos vai kriisikeskus tyhjästä.
Viiltelin jalkojani ihan hulluna. Se rauhoitti kohtuu hyvin.
Edelleen sekavana soitin eräälle kaverille. Pyysin kahville. Huvittavaa.
Halusin vain jonkun seurakseni että rauhoittaisin itseni väkisin. Kulissia piti yrittää tavallaan kuitenkin pitää pystyssä. Vanhemmiltani opittu tapa.
Kaveri huomasi ettei kaikki ole todellakaan hyvin. Näin sen silmistä järjettömän huolen ja pelon.
Sillä ei ollut hajuakaan kuinka sen pitäisi olla. Oltiin kuin kaikki olisi ihan ok.
Juotiin kahvit. Kaveri lähti. Jäin yksin. Kiskoin kaljaa ja viiltelin lisää.
Mietin että en mä edes jaksa tappaa itseäni. Ansaitsen sen kaiken paskan.
Ja se jatkui kauan. Se jopa paheni masennuslääkkeiden aloituksen jälkeen.
Onneksi se myös loppui puolisen vuotta lääkkeiden lopetuksen jälkeen.
Ei enää ikinä mulle sitä paskaa.
Edelleen sekavana soitin eräälle kaverille. Pyysin kahville. Huvittavaa.
Halusin vain jonkun seurakseni että rauhoittaisin itseni väkisin. Kulissia piti yrittää tavallaan kuitenkin pitää pystyssä. Vanhemmiltani opittu tapa.
Kaveri huomasi ettei kaikki ole todellakaan hyvin. Näin sen silmistä järjettömän huolen ja pelon.
Sillä ei ollut hajuakaan kuinka sen pitäisi olla. Oltiin kuin kaikki olisi ihan ok.
Juotiin kahvit. Kaveri lähti. Jäin yksin. Kiskoin kaljaa ja viiltelin lisää.
Mietin että en mä edes jaksa tappaa itseäni. Ansaitsen sen kaiken paskan.
Ja se jatkui kauan. Se jopa paheni masennuslääkkeiden aloituksen jälkeen.
Onneksi se myös loppui puolisen vuotta lääkkeiden lopetuksen jälkeen.
Ei enää ikinä mulle sitä paskaa.
Tuttu tunne! Toi että käy lääkärillä muttei oikein saa mitään apua, korkeintaan reseptejä vaan. Siksi mä en nyt oo suostunu hakeen apua. Vaikka sitä oikein tarjottiin. Viimeks kun olin pohjalla ja yritin hakea ex-miehen painostuksesta apua niin... olin iteki sillon siinä pisteessä että tapan itteni. Olin todella itsetuhoinen ja sain ajan psyk. sairaanhoitajalle. En edes nähny lääkäriä. Kerroin rehellisesti, että istun öisin parvekkeeni kaiteella ja mietin kuinka pudottautuisin sieltä 7. kerroksesta sinne alas ja lopettaisin kaiken. Sain lääkäriajan johonkin 3 kk:n päähän. Että silleen. On muitakin huonoja kokemuksia. Eniten harmittaa se, ettei resurssit ikinä riitä.. aikoja joutuu odotteleen kuukausi tolkulla. Terapeuttia näkee harvoin, kun ei oo aikaa niillä. Mutta nää vaan mun kokemuksia, mut en usko että oon ainoo!
VastaaPoistaJään seuraileen sun blogia.