~Dream body~

Laihdutuskuuri epäonnistui jo tovi sitten.
Missä on mun itsekurini?

Lienee sanomattakin selvää että rakastan tatuointeja?

~Kommentointi ei toimi~

En tajua missä on vika, mutta en jostai syystä pysty vastaamaan kommentteihin.

~Raskaudenaikainen tupakointi on lapsen kemiallista pahoinpitelyä~

Tosi epätyypillinen kirjoitus multa.

Raskaudenaikainen tupakointi on kuitenkin yksi asia mikä on mun mielestä järkyttävää.

Jostain syystä sitä pidetään kuitenkin huomattavasti hyväksyttävämpänä kuin raskausaikana alkoholin juomista. Miksi? En käsitä.

Kun odottava äiti menee ensimmäiselle neuvolakäynnille on menossa suurinpiirtein kymmenes raskausviikko. 1/4 siis takana jo periaatteessa. Terveydenhoitaja kyselee ensimmäisellä käynnillä tulevalta äidiltä tupakoiko, juoko tai käyttääkö huumeita.

Jos kerrot käyttäväsi alkoholia tai huumeita (edelleen raskaudesta huolimatta) tehdään sinusta varmasti ennakollinen lastensuojeluilmoitus ja sinua seurataan HAL-poliklinikalla.

Jos kerrot tupakoivasi niin terveydenhoitaja saattaa kertoa että sinun tulisi lopettaa.

Osa terkkareista kertoo jopa tupakoinnin vaikutuksista sikiöön. Osa ei vaivaudu valistamaan äitiä edes tässä asiassa. Näin olen ainakin tuttaviltani kuullut ettei tupakointiin olla puututtu.

Jos äiti jatkaa tupakointiaan se on monelle ihmiselle yllättävän ok asia.

Jos äiti jatkaa alkoholin juontia tai huumeiden käyttöä otetaan lapsi todennäköisesti huostaan melkoisen nopeasti syntymän jälkeen. Hyvä näin.

Mutta MIKSI tämä tupakkamutsi sitten saa pitää lapsensa ja jatkaa tämän myrkyttämistä altistamalla lastaan jatkuvasti passiiviselle tupakoinnille?

TUHKALAPSET

"Tupakointi on lapsen kemiallista pahoinpitelyä"

Tupakointi raskauden aikana tulee lapselle kalliiksi

Äidin tupakoinnista haittaa sikiölle

Tupakoinnin vaikutukset raskausaikana

Millainen äiti haluaa tietoisesti lisätä riskiä keskenmenoon, kohtukuolemaan, ennenaikaiseen istukan irtoamiseen, ennenaikaiseen synnytykseen?

Millainen äiti tietoisesti aiheuttaa lapselleen allergioita tai astman?

Entä oppimisvaikeudet, unihäiriöt ja keskittymishäiriöt?

Eikö raskausaikana tupakoivaa äitiä tulisi syyttää murhan yrityksestä?

Tuollaiselta ihmiseltä joka tuon kaiken tietoisesti voi aiheuttaa omalle lapselleen tulisi lapsi ottaa pois jo synnytys/leikkaussalissa. 

Vaan näin ei kuitenkaan jostain syystä ole. Äiti lähtee vauvan kanssa kotiin kun vauva on siinä kunnossa että pääsee kotiin. Yleensähän siinä menee kauemmin kuin tupakoimattoman äidin vauvalla. Yleensä tupakalle altistuneet vauvat kun saattavat olla pienipainoisia ja saavat huonot apgar-pisteetkin. Joutuvat keskolaan tai saavat jotain muuta "extra" hoitoa.

Kotona tämä viaton lapsiraukka joutuu edelleen altistumaan tupakan yli 7000 ainesosalle joista 60 on syöpää aiheuttavia. Lapsi altistuu jopa näille myrkyille pahanmakuista rintamaitoa juodessaan. Onneksi suoraansanoen tupakoitsijat eivät imetä kauaa, koska lapsi mahdollisesti hylkii huonoa maitoa ja koska tupakoitsijoilta ei tule niin paljoa maitoakaan.

Muista että jos sinä tupakoit niin myös lapsesi tupakoi.

Kuljetat mukanasi tupakan myrkyllisiä pienhiukkasia joka paikkaan. Myös lapsesi leluihin.

Babylove

Hengenpidättäjä

~music~

"Lepositeissä sisälläni tunteiden tungos.
Mut nää on vaa oloja, antakaa mun mennä.
Itse perkeleeni kesytän.
Vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia.
Aivotoiminnast ei pidetä lomia.
Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et
jättäkää jo rauhaan tai tehkää se lobotomia.

Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä.
Mieli teki omat esteensä.
Juoksen karkuun tai juoksen perässä.
Aistit tylsinä mut hampaat veressä."

                                       Pyhimys & Medium - Nyt feat. Arto Tuunela

Rakastan tätä biisiä.

~Avun hakeminen välinpitämättömässä paskayhteiskunnassa~

Aloin tänään miettimään.

Kuinka monella masennuslääkkeet oikeasti toimii?

OIKEASTI.

Todella moni suomalainenkin taitaa niitä syödä. Eikä ihme, koska lääkärit kirjoittavat niitä jopa näkemättä potilasta. Saako niistä oikeasti kukaan apua?

Sivuoireita niissä piisaa. Useissa on oireena masennuksen paheneminen jopa.
Ajatelkaa. Masennuslääke jonka yksi yleisimmistä oireista on masennuksen paheneminen.

Ohimenevä vaihe väittävät. Onko?

Itse aikoinani olin niin rikki siinä vaiheessa kun lääkärillle menin että sillalta hyppääminen houkutti ja tuntui melkeinpä ainoalle vaihtoehdolle. 

Muistan edelleen sen tunteen kun tulin lääkäriltä. Turha käynti ja kynnys oli ollut järjettömän suuri ottaa se askel ja hakea apua. Itkin hysteerisenä sielä vastaanotolla.

Paskoin ja helvetin itsetuhoisin fiiliksin jouduin sieltä kuitenkin lähtemään kotiin.

Olin mielettömän sekaisin. Kävelin ympäri asuntoa ikäänkuin etsien pakokeinoa siitä helvetistä missä elin. Hysteerisenä ja sekavana soitin kriisikeskukseen. Sieltä vastasi joku nainen joka ei selvästi ottanut hysteeristä ääntäni kovinkaan vakavissaan. Sanoi että voisinhan vaikka tulla piipahtamaan sielä keskuksessa vaikka ensi viikolla jos haluaisin vaikka jutella silloin vielä jostain. Lyhyt puhelu loppupeleissä. Hyödytön. Kiitos vai kriisikeskus tyhjästä.

Viiltelin jalkojani ihan hulluna. Se rauhoitti kohtuu hyvin.

Edelleen sekavana soitin eräälle kaverille. Pyysin kahville. Huvittavaa.
Halusin vain jonkun seurakseni että rauhoittaisin itseni väkisin. Kulissia piti yrittää tavallaan kuitenkin pitää pystyssä. Vanhemmiltani opittu tapa.

Kaveri huomasi ettei kaikki ole todellakaan hyvin. Näin sen silmistä järjettömän huolen ja pelon.
Sillä ei ollut hajuakaan kuinka sen pitäisi olla. Oltiin kuin kaikki olisi ihan ok.

Juotiin kahvit. Kaveri lähti. Jäin yksin. Kiskoin kaljaa ja viiltelin lisää.
Mietin että en mä edes jaksa tappaa itseäni. Ansaitsen sen kaiken paskan.

Ja se jatkui kauan. Se jopa paheni masennuslääkkeiden aloituksen jälkeen.
Onneksi se myös loppui puolisen vuotta lääkkeiden lopetuksen jälkeen.

Ei enää ikinä mulle sitä paskaa.

~Itsemurha~

Mä yritin tappaa itseni. Siitä on pian jo kaksi vuotta. Mä olin miettiny jo varmaan vuoden verran että mä haluan kuolla. Oikeastaan on ihme etten ollut jo kuollut. Käsittämättömän isoja yliannostuksia olin jo ottanut todella usein. Pääsääntöisesti lääkkeitä ja alkoholia suuret määrät sekaisin.
Silloin mä toisin ajattelin että käy miten käy. Ihan sama. Ei tarkoitus ollut itseään suoranaisesti tappaa, mutta tiesin että todennäköisyys kuolla niihin määriin on todellinen.

Yksi kerta oli kuitenkin erilainen. Silloin mulla oli oikeesti tarkoitus kuolla. Ainakin aluksi.
Otin ison määrän lääkkeitä ja huuhtelin niitä alkoholilla alas. Ei se mitään uutta sinänsä ollut, mutta määrä vain oli entistäkin suurempi. Se oli joku hetkellinen ahdistuskohtaus mikä tuon aiheutti. Ihan yhtäkkinen pakkomielle kuolla. Vaikka asiaa olin miettinyt niin tuo toteuttaminen lähti liikkeelle oikeasti ihan mielijohteesta. Aika sairasta oikeastaan että tuollaista tekee mielijohteesta?

Soitin kuitenkin lopulta ambulanssin.
Muistan kun heräsin aamulla sairaalasta. Tiesin että naama on täynnä lääkehiiltä. Sitä oli koko sänky täynnä. Aika sotkuista ja paskan makuista tavaraa, mutta itsepä aiheutin. Heitin kyllä yhden pullollisen pitkin seiniäkin suuttuessani. Kohtelu oli todella ala-arvoista sairaalassa. Vessaan ei saanut mennä yksin. Hoitaja tuli mukaan. Siis ihan sinne vessakoppiin ja katsoi. Ei suostunut edes katsomaan pois päin. Mielettömän tökeröä mun mielestä, mutta enpä itsekään kovin hienosti tämän jälkeen tosiaan käyttäytynyt. Myönnettäköön. Tämä vessaepisodi tapahtui siis silloin illalla.

Takaisin siihen aamuun siis. Tuntui kuin olisin ollut halvaantunut. Jalat ei toimineet enkä pystynyt puhumaan. Tai ei siitä mitään selvää saanut. Vaikka kuinka yritin niin kamala sössötys vain tuli suustani. Ei mitään selvää sanaa. Silmät meinasi painua koko ajan väkisinkin kiinni. Koko kroppa oli jotenkin aivan unessa, eikä mikään toiminut. Joku psykiatri tuli juttelemaan. En mä saanut selvää sanaa suustani ja nukahdin kaikenlisäksi 5minuutin päästä vaikka kuinka yritin pitää silmiä auki. Istumaankaan kun en pystynyt vaan oli pakko maata. Psykiatri otti tämän asian niin että mua ei kiinnostanut vain. No ei mua kiinnostanutkaan, mutta en mä vain jaksanut pitää silmiä auki enkä osannut puhuakkaan. Suurin osa päivästä meni niin. Illalla pystyin jo onneksi toimimaan normaalisti.

Säikähdin aika paljon sitä puhekyvyn hetkellistä katoamista ja sitä ettei jalat toiminu.
Pelkäsin että jään sellaiseksi. Onneksi en.

Muutama vuorokausi sairaalassa vierähti tarkkailussa. Happisaturaatio meinasi olla melko heikko mutta nousi sekin lopulta niin että kotiin uskalsivat päästää. Väkisinkin yrittivät suostutella psykiatriselle osastolle, mutta kieltäydyin. Hyvä niin.

~Alice in Wonderland~

Toisinaan kaipaan sitä aikaa kun millään ei ollut väliä.
Sai vetää pään täyteen nappeja, viinaa, huumeita, polttaa vielä pari askia tupakkaa päälle.
Tunsin kuinka pää meni pyörälle ja maailma toimi ikäänkuin hidastetusti.
Koin usein tunteen että sielu on irti ruumista ja katselin itseäni vierestä.
Kompuroin portaitata huumepäissäni ja nauroin hysteerisesti vesihanalle.
Viilsin itseäni ihan liian syvälle, vahingossa.

Se kaikki oli niin huoletonta. Silloin mä olin todella luova ja ajattelin paljon erilaisia asioita.
Piirsin paljon, kirjoitin paljon. Vaikka se aika oli täyttä helvettiä ja ajatukset pelottavia.

Mä uskon, että jotenki alitajuisesti ihminen ei vain osaa olla onnellinen.
Joku sisäänrakennettu itsesuojelumekanismi. Pessimisti ei pety ja niin edelleen...
Nyt kun mulla on oikeesti elämä mallillaan niin kaipaankin sitä sairasta vaihetta elämässäni.
Toki se on tavalla ymmärrettävää että kun vastuu kasvaa niin se huolettomampi elämä tuntuu houkuttelevammelle. Päivääkään en vaihtaisi pois. En menneisyydestäni, enkä varsinkaan nykyhetkestä. Mun menneisyyteni on kasvattanut mua ihmisenä todella paljon. Mä olen kokenut ja tehnyt asioita joista mä en ehkä ole niin ylpeä, mutta silti ne asiat tekee musta mut.

Se, että mä olen joskus juonut päivittäin, tupakoinut, viillellyt, käyttänyt huumeita ja vetänyt lääkkeitä kuin karkkia ei tee musta huonoa ihmistä. Mä olen nyt ollut kuitenkin jo lähes kaksi vuotta täysin ilman päihteitä. Oon siitä mielettömän ylpee ja sillä linjalla aion jatkaa tästä eteenpäin.