Kaikki varmaan muistaa ensirakkautensa ikuisesti.
Mä ainakin muistan. Ikuisesti. Päivittäin.
Se raiskasi mut. Monesti.
En mä edes tiedä monestiko. Viisitoistakuukautta. Niin kauan mä sitä kestin.
Olin vasta kolmetoista kun se alkoi, jo viisitoista kun se loppui.
Siitä on nyt siis seitsemän vuotta. Ei ole montaakaan päivää etten ajattelisi sitä.
On käsittämätöntä kuinka paljon pahaa ihminen voi tehdä toiselle.
Seitsemän vuotta mä oon pyöritelly tapahtunutta päässäni,
Miksi en lähtenyt siitä suhteesta? Enhän mä voinu. Pelkäsin mitä se tekis mulle jos lähtisin. Se uhkaili mua. Pelotteli. Mä jäin.
Oikeesti, mä rakastin sitä ihmistä. En mä edes halunnu jättää sitä. Mä halusin uskoa sen olevan hyvä.
Se kuitenki lupasi mulle, ettei se tee enää niin. Halusin uskoa sen aina, vaikka tiesinhän mä että se tapahtuu taas pian uudestaan. Uudestaan. Uudestaan. Ja uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti